Tosi lyhyesti Saksan matkasta: Saksa ei ole paska maa. Siella tarjotaan valkoviinia, mika automaattisesti tarkoittaa, etta maa ei voi olla paha maa. Kiinassa valkoviini on (baareissa ja ravintoloissa) harvinaisuus, mika on pyllysta. Saksassa oli siis kivaa, m.o.t.
Paivan ohjelma: Ylos kuudelta, aamupalalle seitsemalta, vuokra-autoon kahdeksalta (parina ensimmaisena paivana taksiin), ja eksymisen jalkeen olimme perilla Messe-alueella joskus puoli kymmenen-kymmenen maissa (messut alkoivat siis 9.00 joka aamu). Standilla seisomista kahteentoista, jolloin lounas vuorotellen, jonka jalkeen seisomista ja ihmisille juttelemista kuuteen asti. Kuuden jalkeen laahustaminen autolle, ravintolan etsiminen, ruoan tilaaminen, odottaminen, syominen, ja lopulta matka hotellille, jonka aikana yleensa taas eksyttiin tunniksi tai pariksi. Hotellilla oltiin aikaisintaan yhdeltatoista, joskus meni jopa yhteen. Useimpina iltoina jatkoin lasillisella tai kahdella Adamin ja Jackin kanssa hotellin aulan baarissa (uskokaa tai alkaa, mutta yksi lasillinen valkoviinia riitti takaamaan siunatun kooman aamuun asti).
Matkalla mukana olivat siis allekirjoittanut, Jack, Adam, pomomme Ms. Yu seka nuori, erittain lahjakas mies nimeltaan Xing (Ching, Zing?).
Nukkumisjarjestelyista seuraavaa: mina nukuin Ms. Yu:n kanssa (kingsizedoublebed), Jack ja Xing jakoivat huoneen samalla tavalla ja Adamilla oli oma huoneensa. Taman jarjestelyn tarkoituksena oli ilmeisesti saastaa rahaa muutenkin kalliiksi tulevalla matkalla. Mina siis todella tarvitsin nuijanukutusta iltaisin :P
Automatkoilla eksyminen johtui yleensa siita, etta kiinalainen kollegani Jack toimi navigaattorina, ja oli moottoriteilla varma oikeista kaannoksista yleensa vasta siina vaiheessa, kun liittyma oli jo jaanyt taakse. Tama turhautti Adamia, joka ei muutenkaan nauttinut kuskina olosta. Silloin kun allekirjoittanut navigoi, emme eksyneet kertaakaan (lievasti omahyvaisesti sanottuna).
Messut noin ylipaatansa olivat ihan menestyksekkaat: ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita tuotteesta ja yksilot olisivat halunneet ostaa sen heti. Valitettavasti vaan meilla ei ollut valmista tuotetta olemassakaan :P
Mina opetin Xingille suomea, kun meilla ei ollut yhteista kielta (mina en puhu kiinaa, eika han englantia, joten suomi oli looginen (?) vaihtoehto). Xing on hyvin nopea oppimaan. Seta muistaa vielakin kaikki sanat, jotka ehdin matkan aikana opettaa.
Tutustuin matkan aikana Adamiin todella hyvin: harvoin noin helposti ystavystyn poikiin nain helposti. Mutta toisaalta harvoin tulee kenenkaan kanssa vietettya kaikki hereillaoloaika 10 paivan ajan noin intensiivisesti. Samalla tuli tutustuttua amerikkalaiseen sielunmaisemaan aiempaa syvallisemmin: vanhoissa stereotypioissa oli peraa, mutta toisaalta hyvin paljon myos potaskaa.
Sain puhua aitin ja siskon ja veljen kanssa ihan livena puhelimessa jee, mika oli ihan parhuutta <3 Muutenkin Saksa tuntui hyvalta iholla ja paassa ja keuhkoissa: elimisto nautti saasteettomasta ilmasta, puhtaasta vedesta, sinisesta taivaasta ja auringonvalosta ihan kasittamattoman paljon. Olisin halunnut pullottaa ilman ja tuoda sen mukanani takaisin Shanghaihin. Frankfurtissa oli syksy melkein samassa vaiheessa kuin Suomessa: puissa kirkkaat ja kirjavat lehdet, kuulas ja kirpea ilma, auringonpaiste ja tuulessa syksyn tuoksu. Shanghaihin paluu sytytti hirmuisen ikavan syksyyn.
Onneksi kotona odottivat vaniljakynttilat ja vaahtokylpy.
(25.10.2007 Tekstiä editoitu omaksi parhaaksi.)
lokakuu 24, 2007 kello 6:17 ip
Hihi naureskelen tolle rakastajalle :) Outoja noi kiinalaiset. Toivottavast työkuviot selkenee, eiks sulla pitänyt olla rutkasti lomaa ton Saksan matkan vastapainoksi?
Koti-ikävän lisäämiseksi (tai karkoittamiseksi) voipi katsoa syksykuvia mun Flickr-sivuilta (kaipa muistat ossun). Talsin lauantaina pari tuntia Töölönlahden ympärri inspiroituneena kauniista kirpakasta syyssäästä.
Terkui.
lokakuu 31, 2007 kello 6:18 ip
Moikka Anna, kommentoin nyt vasta tänne mut olen kyllä lueskellut noita teidän seikkailuita :) Tulisit sinäkin Facebookkiin niin tulis pidettyä enemmän yhteyttä… Täällä on melko geneeristä. Ollaan menossa Laurin kanssa Prahaan ensi viikolla. Työnhaku jatkuu ja yksi tarjous tuli jo mutta siitä lisää jos/kun soppari allekirjoitetaan ;)
marraskuu 1, 2007 kello 7:55 ip
Hei maailmankansalainen! niin sitä vaan lennellään Frankfurtin ja Shanghain väliä…yhdyn muuten edelliseen: Naamakirjaan vaan! Minäkin roikun siellä hyyyvin paljon (gradu-projektia vältellen). Muuten, käytiin viikko sitten Ellun kanssa kattomassa Tellun tyttöä, sen nimeksi tuli Matilda Miina Sofia. Kerroin Tellullekin tästä blogista ja teidän kuulumisia yleisesti:)